EINO LEINO
TUMMA
* * *
Tuo oli tytti Päivölässä
Ihalempi, maammon impi,
mansikka hyvien maiden,
Herran lehtojen hedelmä;
meni karjahan kesällä,
ei tullut takaisin tytti.
Läksi veikko vieremähän. -
Hiidet virvoja viritti. -
"Kunne sorruit kurja sisko?" -
Poika soille portahaksi.
Läksi taatto tietämähän. -
Hiidet virvoja viritti. -
"Kuhun kuljit tyhmä tyttö?" -
Taatto Kalman kartanoihin.
Läksi äiti etsimähän. -
Hiidet virvoja viritti. -
"Missä mielitiettyseni?" -
Äiti taivahan taloihin.
Saatteli sanan Ukolle:
"Haihtui tieltä tuiretuinen."
Läksi Luoja löytämähän. -
Hiidet virvoja viritti. -
"Kussa kuljet Herran kulta?" -
Sammui kaikki Hiiden virvat.
Istui impi maammon marja
hettehellä heiluvalla;
kysyi julkinen Jumala:
"Miksi poskesi palavat?"
Vastasi valio korven:
"Kulki pilvi taivon kantta,
päivä pilveä punasi,
siitä syttyi poskipääni."
Sanoi Taatto taivahainen:
"Miksi silmäsi vesissä?"
Virkkoi vieno metsän viemä:
"Lankesi kedolle kaste,
madot kiilto-kimmeltivät,
siitä silmäni kihosi."
Tutki Tuomari sydänten:
"Miks povesi polttelevi?"
Salon arka noin saneli:
"Tähti kultainen putosi
läikkyvähän lähtehesen,
siitä syömeni värähti."
Jo julisti hyvä Jumala:
"Kun lie pilvi kulkenunna,
olet tytti pilven tytti,
kun lie kaste langennunna,
olet siunattu kaponen,
kun lie pudonnut tähti,
olet tähden synnyttävä,
sankarin sotasukuisen,
miehen suuren, miekka-lemmen."
Sanoi, nosti noutamansa
ylimmäiselle sijalle,
ylimmäisen pilven päälle.
Tuuri
Noin ne lauloivat jumalat,
juorottivat jouhiparrat
rannalla Aluen järven,
Tuurin uudessa tuvassa:
"Autuas elämän arpa,
kun on onni ottamassa,
taito kättä käyttämässä.
Ei elot eläen puutu,
taarit tarjoten vähene."
Tuo oli Tuuri onnellinen,
talonpoika taidollinen,
kaatoi kannuhun olutta,
lausui tuolla lausehella:
"On eloa, on iloa,
oisi kyllin kystä meillä,
yksi on suru sydämen:
Tuoni ankara tulevi,
Kuolo kaikki korjannevi."
Senp' on sai sanoneheksi,
kuului tiuvut talvitieltä,
kulkuset kujan periltä;
kuunteli isäntä itse,
vaikenivat valta-luojat.
Tungeikse tupahan vieras
hyyssä turkki, jäässä parta,
kulmakarvat kuuralliset;
pimeni tuvassa tuohus,
Tuurin kasvot kalpenivat.
Sanoi Kuolo kutsumaton:
"Kun ei kuulu tervehdystä,
itse tervehdin tuloni."
Tuo oli Tuuri onnellinen,
talonpoika taidollinen,
tunsi jäätyvän verensä,
sydämensä seisahtavan
tuskasta sanattomasta;
toki lausui laatuisasti:
"Istunet ...
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Go to begin of the document
Go to previous page
Go to next page
Go to the end of document
